Matemaatikko kumoaa 2 000 vuotta vanhan myytin Parthenonin optisista harhoista

Yli 2 000 vuoden ajan tutkijat ovat väittäneet, että Parthenonin hienovaraiset kaaret olivat visuaalisen suunnittelun taidonnäyte: tarkoituksellisia korjauksia, joiden oli tarkoitus saada temppeli näyttämään ihmissilmään täysin suoralta. Oxfordin yliopiston matemaatikko väittää nyt, että tämä sitkeä uskomus on perusteeton.

Keskiviikkona Royal Society Open Science -lehdessä julkaistussa artikkelissa Alain Goriely tarkasteli 12:ta Parthenonin 400-luvulla eaa. toimineille arkkitehdeille annettua optista korjausta ja totesi, että väitetyt harhat joko eivät ole olemassa tai ovat liian pieniä havaittaviksi normaaleissa katseluolosuhteissa.news.artnet+2

"Ei ole riittävästi historiallisia todisteita eikä tieteellistä näyttöä sille poikkeukselliselle väitteelle, että Parthenonin hienosäädöt toteutettiin optisina korjauksina", Goriely kirjoitti.news.artnet

Myytit murtuvat

Keskeisin väite koskee Parthenonin stylobaattia eli perustaa, joka muodostaa loivan kaaren ja nousee keskeltä noin 6 senttimetriä sen sijaan, että se olisi täysin tasainen. Pitkäaikaisen teorian mukaan tämä kaari kumosi pitkien vaakasuorien linjojen painumisen aiheuttaman harhan. Gorielyn laskelmat osoittivat, ettei tällainen painumisharha olisi katsojan havaittavissa.newscientist+1

Hän käsitteli myös pylväiden entasista eli niiden keskiosan lievää pullistumaa, jonka sanotaan estävän pylväitä näyttämästä kapeilta. Pullistuma on vain 18 millimetriä, mikä on Gorielyn mukaan käytännössä huomaamaton ero tyypillisillä katseluetäisyyksillä. "Lisäksi, kun se havaitaan, silmä rekisteröi sen pullistumana eikä korjauksena", hän kirjoitti.iflscience+1

Harvardin lääketieteellisen korkeakoulun näköhavaintoa tutkiva neurotieteilijä Marge Livingstone yhtyi kaarevan perustan vedenpoistoselitykseen. "Uskon, että sen on täytynyt olla vedenpoistoa varten, aivan kuten teilläkin", hän kertoi New Scientistille.newscientist

Roomalainen alkuperätarina

Goriely jäljitti myytin roomalaisen arkkitehdin ja insinöörin Vitruviuksen kirjoituksiin. Vitruvius kuvaili näitä oletettuja korjauksia teoksessaan "De architectura" noin 400 vuotta sen jälkeen, kun Parthenon valmistui vuonna 432 eaa. Goriely huomautti, että Vitruvius oli "tunnettu siitä, että hän ymmärsi väärin monia kreikkalaisen arkkitehtuurin piirteitä". Nämä ajatukset saivat uutta arvovaltaa 1800-luvulla, kun Francis Penrose teki tarkkoja mittauksia Akropoliilla, ja optisen korjauksen teoriasta tuli arkkitehtuurin kaanon.iflscience+1

Myytti on osoittautunut erittäin sitkeäksi. Goriely testasi nykyaikaisia tekoälybotteja, kuten ChatGPT:tä, Geminiä ja Claudea, ja totesi jokaisen toistavan optisen korjauksen selityksen vakiintuneena faktana.greekreporter

Yksinkertaisempia selityksiä

Monimutkaisen visuaalisen suunnittelun sijaan Goriely esitti, että Parthenonin piirteet palvelivat käytännön tai esteettisiä tarkoituksia. Kaareva perusta todennäköisesti auttoi sadeveden poistumisessa, kun taas pylväiden loiva muotoilu saattoi yksinkertaisesti näyttää orgaanisemmalta ja miellyttävämmältä muinaisille rakentajille, jotka työskentelivät ilman muodollista näkemisen teoriaa. Hän selitti myytin sitkeyttä niin kutsutulla "ylimmän tiedon harhalla" eli taipumuksella idealisoida muinaiset kreikkalaiset tieteellisen ymmärryksen haltijoina, joka kilpailee omamme kanssa.news.artnet+2

Hän päätti artikkelinsa terävään kehotukseen: "Luota omiin silmiisi ja kyseenalaista se, mitä näet".news.artnet