Marina Abramović voittaa merkittävän vuoden 2025 maailmanlaajuisen kuvanveistopalkinnon

Serbialainen performanssitaiteilija Marina Abramović on palkittu vuoden 2025 Praemium Imperiale -palkinnolla kuvanveistosta. Se on yksi maailman arvostetuimmista kansainvälisistä taidepalkinnoista, jonka jakaa Japan Art Association Japanin keisarillisen perheen suojeluksessa. Muut palkinnonsaajat ovat Peter Doig (maalaustaide), Eduardo Souto De Moura (arkkitehtuuri), András Schiff (musiikki) ja Anne Teresa De Keersmaeker (teatteri ja elokuva), ja jokainen saa 15 miljoonan jenin (77 000 punnan) palkkion.

The Artist Is Present (2010)

"The Artist is Present" (2010) oli Marina Abramovićin uraauurtava performanssiteos New Yorkin Museum of Modern Artissa, joka kesti 736 tuntia ja 30 minuuttia. Tämän performanssin aikana Abramović istui liikkumattomana ja hiljaa tuolilla yllään valkoinen, punainen tai musta mekko, kutsuen museovieraita istumaan vastapäätään ja jakamaan hiljaisen katsekontaktin. Performanssista tuli hänen retrospektiivisen näyttelynsä keskipiste, ja Abramović piti yllä läsnäoloaan kahdeksan tuntia päivässä koko näyttelyn kolmen kuukauden keston ajan.singulart+3

Teos ylitti perinteiset taiteen rajat luoden syviä tunteita osallistujissa, jotka usein odottivat tuntikausia tai jopa nukkuivat gallerian ulkopuolella saadakseen mahdollisuuden istua taiteilijaa vastapäätä. Erityisen liikuttava hetki koettiin, kun Abramovićin entinen yhteistyökumppani Ulay osallistui performanssiin, mikä loi odottamattoman jälleennäkemisen, joka tallentui laajasti jaettuun materiaaliin. Tämä teos vakiinnutti Abramovićin aseman kestoperformanssitaiteen uranuurtajana ja auttoi legitimoimaan performanssin konkreettisena taidemuotona museotiloissa. Abramović itse kuvaili performanssin tarkoitusta: "Ei ollut muuta paikkaa minne mennä kuin itseensä… Halusin antaa heille tuon mahdollisuuden… mutta juuri siksi he itkivät."youtube+2

Balkan Baroque ja tunnustus Venetsiassa

Vuonna 1997 Marina Abramović hämmästytti yleisöä Venetsian biennaalissa teoksella "Balkan Baroque", joka on voimakas performanssi, joka toi hänelle arvostetun Kultaisen leijonan parhaan taiteilijan palkinnon. Kuusi tuntia päivässä neljänä peräkkäisenä päivänä Abramović istui 1 500 tuoreen, verisen lehmän luun keskellä, pesten niitä metodisesti laulaen samalla jugoslavialaisen lapsuutensa kansanlauluja ja toisinaan itkien. Tämä viskeraalinen performanssi, joka jätti hänen valkoisen mekkonsa yhä verisemmäksi, toimi metaforisena surutyönä 1990-luvun Balkanin konfliktien aikana tehdyille julmuuksille.hoa.ox+3

Installaatio sisälsi multimediakomponentin, jossa oli kolme videoprojektiota, jotka oli järjestetty kuin hartauskolmiulotteinen triptyykki, näyttäen Abramovićin ja hänen vanhempansa. Teoksen poliittista merkitystä korosti kiista – vaikka sen oli alun perin tarkoitus edustaa Serbiaa, Abramović asetti sen lopulta näytteille kansainvälisen kuraattorin paviljongissa poliittisten jännitteiden vuoksi. Kaksikymmentäviisi vuotta ensi-iltansa jälkeen "Balkan Baroque" resonoi edelleen yleisön keskuudessa; kokonainen galleria, joka on omistettu tälle projektille, löytyy Abramovićin retrospektiivisestä näyttelystä Royal Academyssa, ja siellä on luukopioita hämärässä huoneessa, jossa on karmiininpunaiset seinät ja yhteensopivat matot, jotka edustavat "kommunistista ruumista".singulart+2

Yhteistyö ja kiista Ulayn kanssa

Marina Abramović ja Ulay (Frank Uwe Laysiepen) muodostivat yhden performanssitaiteen merkittävimmistä kumppanuuksista, eläen ja luoden yhdessä vuosina 1976–1988. Tavattuaan Amsterdamissa pari eli nomadina Citroën-pakettiautossa yli vuosikymmenen ajan kehittäen työtä, joka tutki identiteettiä, luottamusta ja fyysisiä rajoja. He käsitteellistivät itsensä "Toiseksi" – "kaksipäiseksi ruumiiksi", jolla oli aavemainen taiteellinen identiteetti, joka ylitti yksilölliset egot.theartstory+2

Heidän ikoninen yhteistyönsä päättyi dramaattisesti "The Lovers" -performanssiin (1988), jossa he kävelivät Kiinan muurin vastakkaisista päistä kohdatakseen keskellä ja sanoakseen hyvästit. Heidän suhteensa nousi uudelleen julkisuuteen Abramovićin vuoden 2010 MoMA-performanssin "The Artist Is Present" aikana, kun Ulay istui odottamattomasti häntä vastapäätä, mikä loi tunteikkaan viraalihetken. Heidän romanttisen suhteen jälkeistä aikaa kuitenkin vaivasivat oikeudelliset kiistat – vuonna 2015 Ulay haastoi Abramovićin oikeuteen yhteisten teosten rojaltien vuoksi, ja hollantilainen tuomioistuin määräsi hänet lopulta maksamaan 250 000 euroa ja antamaan asianmukaiset tunnustukset heidän yhteistyöteoksistaan. Kaksikko sopi välinsä vuoden 2017 retrospektiivisessä tapahtumassa, jättäen "vihansa ja katkeruutensa taakseen" ennen Ulayn kuolemaa vuonna 2020.channel.louisiana+2