Hopeinen hirviveistos palaa Dunham Masseyyn oltuaan kadoksissa vuosikymmeniä

Näyttävä hopeaveistos, joka esittää kahta taistelevaa hirveä ja jonka 7. Stamfordin jaarli tilasi vuonna 1855 symboliksi uhmalleen viktoriaanisen yhteiskunnan paheksuntaa kohtaan, kun hän avioitui ratsastustaustaisen entisen sirkusesiintyjän Catherine Coxin kanssa, on löydetty uudelleen ja asetettu esille Dunham Masseyyn oltuaan vuosikymmeniä kadoksissa.

7. Stamfordin jaarli

George Harry Grey, syntynyt 7. tammikuuta 1827, nousi 7. Stamfordin jaarliksi ja 3. Warringtonin jaarliksi isoisänsä kuoltua 26. huhtikuuta 1845. Hän oli aiemmin perinyt isältään 9. paroni Grey of Grobyn arvonimen vuonna 1835 ollessaan vain kahdeksanvuotias. Jaarli peri huomattavia tiluksia ympäri Englantia, mukaan lukien Envillen Staffordshiresta, Bradgate Parkin Leicestershirestä, Dunham Masseyn Cheshiressä ja Stalybridgen Manchesterin läheltä.thepeerage.com+2

Aatelisvelvollisuuksiensa lisäksi 7. jaarli oli monipuolisesti kiinnostunut mies. Hän pelasi ensiluokkaista krikettiä Marylebone Cricket Clubissa vuosina 1851–1858, vaikkakin vaatimattomalla menestyksellä. Hevoskilpailujen merkittävänä suojelijana hän toimi Quorn Huntin mestarina vuosina 1856–1863, ja hänen varsansa Diophantus voitti arvostetun Two Thousand Guineas -kilpailun vuonna 1861. Jaarlilla oli myös sotilaallisia tehtäviä; hän palveli kapteenina Cheshire Yeomanryssa ennen kuin hänestä tuli Lancashire Riflesin 7. pataljoonan kunniapalkkion eversti vuonna 1871. Hänen henkilökohtainen elämänsä herätti kiistaa viktoriaanisessa yhteiskunnassa, erityisesti hänen avioliittonsa Catherine Coxin (myös Katherine Cocks) kanssa vuonna 1855, mikä toimi inspiraationa hopeiselle hirviveistokselle, joka symboloi hänen uhmaansa sosiaalista paheksuntaa vastaan. Hän kuoli 2. tammikuuta 1883, vain viisi päivää ennen 56-vuotispäiväänsä.Wikimedia Foundation, Inc.+1

Catherine Coxin sirkustausta

Catherine Cox, syntynyt vuonna 1826 Dorsetissa, oli yksi kolmesta sisaruksesta, jotka tunnettiin ratsastustaidoistaan. 1840-luvulla ja 1850-luvun alussa hän esiintyi ratsastajana Lontoon Astley's Amphitheatressa, ensimmäisessä modernissa sirkuksessa, jossa hän ja hänen sisarensa hurmasivat yleisön uskaliailla tempuilla, kuten hyppäämällä hevostensa kanssa palavien vanteiden läpi. Tämä näyttävä tausta yhdessä hänen väitetyn romanitaustaisen isoäitinsä kanssa myötävaikutti skandaaliin, kun hän avioitui George Harry Greyn, 7. Stamfordin jaarlin, kanssa vuonna 1855 pian tämän ensimmäisen vaimon kuoleman jälkeen.Wikimedia Foundation, Inc.+2

Huolimatta yhteiskunnan raivosta heidän liittoaan kohtaan, Catherine osoitti olevansa enemmän kuin kykenevä hallitsemaan perheen tiluksia, osoittaen, että sirkusesiintymisessä vaadittu kuri ja terve järki kääntyivät hyvin aatelisvastuisiin. Pari kohtasi ankaraa sosiaalista syrjintää – kuningatar Viktorian kerrotaan kieltäytyneen istumasta heidän viereisessä aitiossaan, kun taas Cheshiressä Catherine kesti julkista nöyryytystä, kuten kutsumista "huoraksi" Knutsfordin kilpa-ajoissa, mikä sai parin jättämään Dunham Masseyn. Vaikka he eivät koskaan palanneet asumaan sinne, Catherinea muistetaan nykyään kartanon puutarhassa, mikä on todiste hänen merkittävästä matkastaan sirkusesiintyjästä kreivittäreksi.The Art Newspaper - International art news and events+1

Hopeinen hirviveistos

Alfred Brownin mallintama ja kuninkaallisten kultaseppien Hunt & Roskellin valmistama Stags in Bradgate Park on pikkutarkasti yksityiskohtainen hopeinen mestariteos, joka esittää kahta kiimassa olevaa saksanhirveä kallioisella ulkonemalla, jossa on oksaisia onttoja tammia. Veistos oli aikanaan sensaatio, se koristi Illustrated London News -lehden sivuja ja oli esillä sekä Lontoon vuoden 1862 maailmannäyttelyssä että Pariisin vuoden 1867 maailmannäyttelyssä – arvostetuissa tapahtumissa, jotka houkuttelivat miljoonia kävijöitä.The Manc

Dramaattinen veistos, joka on ollut esillä Dunham Masseyn suuressa galleriassa 26. kesäkuuta 2025 alkaen, on vain keskimmäinen osa alun perin paljon suuremmasta kokonaisuudesta. Pitkään sulatetuksi pelätty viktoriaaninen hopeinen keskipiste on ihmeellisesti säilynyt ja edustaa paitsi poikkeuksellista käsityötaitoa, myös toimii voimakkaana symbolina uhmalle yhteiskunnallisia normeja vastaan – fyysisenä ilmentymänä jaarlin "sarvien yhteenotosta" sen yhteiskunnan kanssa, joka oli hylännyt hänen avioliittonsa.National Trust+3