Luonnontieteellinen museo paljasti taidemessuilta ostetun harvinaisen dinosauruksen

Lontoon luonnontieteellinen museo on paljastanut uuden dinosauruslajin, nimeltään Enigmacursor ("arvoituksellinen juoksija"), sen jälkeen kun David Aaron -galleria välitti sopimuksen anonyymin yhdysvaltalaisen taidekeräilijäpariskunnan ja museon välillä 450 000 punnan fossiilista, joka oli aiemmin esillä Frieze Mastersissa vuonna 2023.

Enigmacursor: Uusi laji

Enigmacursor mollyborthwickae on vastikään tunnistettu dinosauruslaji, joka eli noin 145–150 miljoonaa vuotta sitten myöhäisjurakaudella nykyisen Yhdysvaltojen länsiosan alueella. Tämä pieni kasvinsyöjä on vain puoli metriä korkea ja hieman yli metrin pituinen – verrattavissa labradorinnoutajan kokoon. Ketterä, kasveja syövä dinosaurus olisi liikkunut Morrison-muodostelman tulvatasangoilla eläen ikonisten jättiläisten, kuten Diplodocuksen ja Stegosauruksen, varjossa.blooloop+2

Dinosauruksen nimi heijastaa sen salaperäistä taksonomista historiaa ja fyysisiä ominaisuuksia – "Enigma" viittaa sen luokittelua ympäröivään hämmennykseen (alun perin virheellisesti tunnistettu Nanosaurukseksi), kun taas "cursor" korostaa sen nopeutta ja ketteryyttä juoksijana. Vuonna 2021 tai 2022 kaupallisesta louhoksesta löydetty huomattavan ehjä luuranko edustaa lajinsa täydellisintä nimettyä näytettä. Museon paleontologit professori Susannah Maidment ja professori Paul Barrett suorittivat kriittistä tutkimusta, joka tunnisti Enigmacursorin täysin uudeksi suvuksi ja lajiksi, auttaen ratkaisemaan yli vuosisadan jatkuneen taksonomisen arvoituksen.londonist+3

Museoiden ja gallerioiden yhteistyö

Luonnontieteellisen museon ja David Aaron -gallerian kumppanuus edustaa kasvavaa suuntausta, jossa museot ja kaupalliset taidetilat tekevät yhteistyötä hankkiakseen merkittäviä fossiilinäytteitä yleisön nähtäville. Tämä järjestely auttaa museoita kilpailemaan markkinoilla, joilla dinosaurusfossiilit saavuttavat yhä tähtitieteellisempiä hintoja, kuten heinäkuussa 2024 tapahtunut "Apex"-stegosauruksen ennätyksellinen 44,6 miljoonan dollarin myynti osoittaa. Toisin kuin Apex, jonka miljardööri Ken Griffin osti ja lainasi myöhemmin New Yorkin American Museum of Natural Historylle, Enigmacursorin hankinta edustaa erilaista mallia, jossa yksityiset keräilijät lahjoittavat näytteitä suoraan julkisille laitoksille.wikipedia+1

Nämä yhteistyömuodot auttavat vastaamaan paleontologisen yhteisön huoliin arvokkaiden näytteiden katoamisesta yksityiskokoelmiin. Vaikka jotkut fossiilit, kuten Stan-tyrannosaurus (31,8 miljoonaa dollaria vuonna 2020) ja Apex, päätyvät lopulta julkisiin laitoksiin lainojen kautta, Enigmacursorin kohdalla nähty suora hankintamalli varmistaa välittömän tieteellisen pääsyn ja pysyvän julkisen esillepanon. Tämä lähestymistapa on vastakohta tyypillisille huutokauppamarkkinoille, joilla myydään vuosittain noin viisi dinosauruksen luurankoa, pääasiassa varakkaille keräilijöille ja museoille Euroopassa, Yhdysvalloissa ja yhä enemmän Kiinassa.theartnewspaper+1

Yksityiset keräilijät rahoittavat tiedettä

Yksityisen fossiilien keräilyn ja tieteellisen tutkimuksen välinen suhde on monimutkainen ja usein kiistanalainen. Vaikka jotkut paleontologit ilmaisevat huolensa siitä, että korkean profiilin huutokaupat vievät näytteitä ja resursseja pois tutkimuslaitoksilta, toiset tunnistavat mahdolliset hyödyt. Steve Brusatte huomauttaa, että yhteen stegosaurukseen käytetyillä 44,6 miljoonalla dollarilla voitaisiin rahoittaa "satojen ihmisten tiimejä kaivamaan dinosauruksia koko kesän ajan monien vuosikymmenten ajan", mikä viittaa kaupallisen myynnin ja tutkimusrahoituksen väliseen kuiluun. Samaan aikaan paleontologian perinteiset rahoituslähteet ovat edelleen rajallisia; National Science Foundation myönsi vain 88 apurahaa, joiden yhteissumma oli 11 miljoonaa dollaria dinosaurustutkimukseen vuosina 1983–2009 – vaatimaton summa muihin tieteenaloihin verrattuna.sciencefriday+1

Monet yksityiset keräilijät edistävät paleontologiaa myönteisesti, avaamalla usein kokoelmiaan tutkijoille ja lahjoittamalla lopulta näytteitä museoille. Euroopassa, jossa tutkimusmatkojen rahoitus on vähäistä, tutkijat ovat kehittäneet tuottavia suhteita kaupallisiin jälleenmyyjiin, mikä mahdollistaa pääsyn näytteisiin, jotka muuten saattaisivat kadota. Tämä yhteistyömalli on vastakohta kilpailulliselle huutokauppaympäristölle, jossa museot kamppailevat saadakseen näytteitä varakkaiden yksityisten ostajien edestä. Kun taloudelliset haasteet vaikuttavat jopa vakiintuneisiin laitoksiin, kuten Paleontological Research Institutioniin, jotkut ehdottavat, että suhteiden vaaliminen yksityisten keräilijöiden kanssa – sen sijaan, että heidät vieraannutettaisiin – voisi auttaa ratkaisemaan sekä kutistuvan työmarkkinan että vähenevät rahoituslähteet paleontologiassa.aaps-journal+2