Arkeologit löysivät trilobiittiamuletin roomalaisesta kaivosasutuksesta

Kaivaukset A Cibdá de Armean asutuksessa Galiciassa, Espanjassa, ovat paljastaneet ensimmäisen trilobiittifossiilin, joka on koskaan löydetty roomalaisesta arkeologisesta kontekstista – keski-ordovikikauden näytteen, joka löydettiin korkea-arvoisesta roomalaisesta domuksesta. Sitä oli tietoisesti muokattu seitsemällä erillisellä kulumapinnalla, jotta se toimisi suojaavana amuletina tämän kukoistavan metallikaivoskaupungin kulttuurisessa kehyksessä, joka kukoisti 1.–3. vuosisadalla jKr.

Arkeologinen löytö A Cibdá de Armeassa

Arkeologinen kohde A Cibdá de Armea, joka sijaitsee lähellä Allarizia Galiciassa, Espanjassa, edustaa merkittävää historiallis-arkeologista kokonaisuutta, joka levittäytyy samannimisen kukkulan ympärille. Tämä asutus kukoisti vauraana metallikaivoskaupunkina 1.–3. vuosisadalla jKr. Rooman Hispanian miehityksen aikana. Kohde on tarjonnut merkittäviä oivalluksia roomalaisesta aineellisesta kulttuurista ja käytännöistä luoteis-Iberiassa.encyclopedia+1

Trilobiittifossiiliamuletti löydettiin roomalaisen domuksen (talon) raunioista, ympärillään arkipäiväisiä esineitä, kuten keramiikkaa, kolikoita, lasinsirpaleita ja eläinten luita. Löydön tekee erityisen merkittäväksi sen arkeologinen konteksti korkea-arvoisen kotitalouden roskakasassa, mikä viittaa siihen, että fossiili kuului yhteisön merkittävälle henkilölle. Näytteen keinotekoinen muokkaus – seitsemän erillistä kulumapintaa sen vatsapuolella – osoittaa tarkoituksellista ihmisen tekemää muutosta, jolla se on muotoiltu kannettavaksi esineeksi, joka todennäköisesti palveli talismanisia tarkoituksia roomalaisessa kulttuurikehyksessä.arkeonews+1

Roomalaiset suojaavat amulettimuokkaukset

Roomalaiset suojaavat amuletit valmistettiin erityisillä tekniikoilla niiden hengellisen tehon parantamiseksi. Pojille bulla oli tyypillisesti pyöreä riipus, joka oli usein tehty kullasta (varakkaille perheille) tai nahasta (köyhemmille), symboloiden nuoruutta ja tarjoten suojaa aikuisikään asti. Tytöt käyttivät lunulaa, puolikuun muotoista riipusta, joka oli suunniteltu karkottamaan pahoja henkiä ja jonka he omistivat Venukselle ennen avioliittoa. Molempia tyyppejä voitiin luoda erilaisilla metallintyöstötekniikoilla, kuten repoussé (kuvioiden takominen takapuolelta), filigraani (koristeellinen lankatyö) ja granulointi (pienten kultajyvien kiinnittäminen kuvioiksi).angelicscalliwags+1

Muokkausprosessi oli huolellinen ja tarkoituksellinen. Amuleteissa oli usein tarkoituksellisen epäsäännöllisiä kuvioita – toisin kuin nykyaikaisissa kopioissa, joissa on teollinen tarkkuus – mikä antoi niille erottuvan käsintehdyn estetiikan, jota arvostettiin roomalaisessa kulttuurissa. Erikoistuneempia suojaavia esineitä olivat lamellae (ohuet metallilevyt), joihin oli kaiverrettu taikasymboleja ja tekstiä, kuten Cholseysta löydetty kulta-amuletti, joka oli suunniteltu varmistamaan turvallinen synnytys "Fabialle, Terentian tyttärelle". Luonnonesineiden fyysinen muuntaminen, kuten trilobiittifossiilin kohdalla, sisälsi yleensä kiinnitysreikien tekemisen, pintojen kiillottamisen tai koriste-elementtien lisäämisen niiden koettujen taikavoimien parantamiseksi samalla kun niistä tehtiin kannettavia.timesancient+1

kukoistava metallikaivoskaupunki, joka kukoisti 1.–3. vuosisadalla jKr.

Roomalaiset muuttivat Hispanian yhdeksi imperiumin merkittävimmistä kaivosalueista, ja toiminta laajeni useisiin provinsseihin, mukaan lukien Galicia, jossa A Cibdá de Armea kukoisti. Espanjan mineraalivarallisuus oli legendaarista, ja kohteet kuten Las Médulas – nykyinen UNESCO:n maailmanperintökohde – olivat paikkoja, joissa roomalaiset käyttivät dramaattista ruina montium (vuorten romahduttaminen) -tekniikkaa, käyttäen massiivista hydraulista voimaa kullan louhimiseen kirjaimellisesti romahduttamalla vuorenrinteitä. Tämä insinööritaidon ihme jätti jälkeensä erottuvan puna-oranssin maiseman, joka on edelleen nähtävissä.whc.unesco+1

Kaivosasutukset ympäri roomalaista Espanjaa vaihtelivat erikoistumiseltaan, kullan louhinnasta Las Médulasissa hopeakaivostoimintaan lähellä Carthago Novaa (nykyinen Cartagena), joka työllisti 40 000 työntekijää ja tuotti antiikin kertomusten mukaan 25 000 drakmaa päivässä Roomalle. Muita merkittäviä toimintoja olivat Muniguan kuparin ja raudan tuotanto, Mazarrónin monipuoliset kaivokset (200 raudalle, 100 lyijylle ja hopealle, 5 kuparille) ja Segóbrigan ainutlaatuinen lapis specularis (kiteytynyt kipsi) -louhinta. Näissä kaivoskaupungeissa oli tyypillisesti kehittynyt infrastruktuuri, mukaan lukien valimot, käsittelyalueet ja joskus linnoitukset, sekä tavanomaiset roomalaiset kaupunkipalvelut, kuten foorumit, kylpylät ja temppelit – todiste mineraalien louhinnasta saadusta vauraudesta, joka ruokki sekä paikallista vaurautta että laajempaa keisarillista taloutta.wikipedia+4