Newsletter Subscribe
Enter your email address below and subscribe to our newsletter
[forminator_form id="25163"]

phys+1sciencealert+1sciencealert+1CERNin Large Hadron Collider -kiihdyttimen ATLAS-detektorilla työskentelevät fyysikot ovat löytäneet vahvaa näyttöä kvanttikietoutumisesta Higgsin bosonien hajoamisessa syntyvien Z-bosoniparien välillä. Tämä laajentaa yhden kvanttimekaniikan hämmentävimmistä ilmiöistä koskemaan raskaimpia ja lyhytikäisimpiä koskaan testattuja hiukkasia. Tulokset julkaistiin Physical Review Letters -tiedelehdessä 11. syyskuuta 2026, ja ne edustavat yhtä historian korkeaenergisimmistä kietoutumisen vahvistuksista.phys+1
ATLAS-tutkimusryhmä analysoi protoni-protoni-törmäysdataa 13 ja 13,6 biljoonan elektronivoltin energioilla. He etsivät harvinaista hajoamisketjua, jossa Higgsin bosoni jakautuu kahdeksi Z-bosoniksi, jotka puolestaan hajoavat elektronipariksi tai myonipariksi. Koska Z-bosonit katoavat noin 3 × 10⁻²⁵ sekunnissa, fyysikot eivät voineet mitata niiden spinejä suoraan. Sen sijaan he mallinsivat takaperin neljän syntyneen leptonin kulkukulmat ilmaisimen läpi ja päättelivät näistä emohiukkasina toimineiden Z-bosonien kvanttitilat.sciencealert+3
Toisin kuin ATLAS-ryhmän vuonna 2024 Nature-lehdessä osoittamassa huippukvarkkien kietoutumisessa, Z-bosoneilla on kahden sijaan kolme mahdollista spin-tilaa. Kvantti-informaation kielellä tämä tekee niistä jokaisesta "qutritin". Espanjan teoreettisen fysiikan instituutin fyysikko Juan Antonio Aguilar-Saavedra totesi, että "kahden Z-bosonin spinit ovat erittäin voimakkaasti kietoutuneet, huomattavasti enemmän kuin aiemmin mitatussa huippu-antihuippukvarkkien tapauksessa".nature+1
Ryhmän herkin testi puolsi kietoutunutta tilaa kietoutumattoman vaihtoehdon sijaan tilastollisella merkitsevyydellä 4,7 sigmaa. Tämä jää hieman alle perinteisesti löydöksen vahvistamiseen vaadittavan 5 sigman rajan, mutta on riittävän vahva tulos vakuuttavaksi näytöksi.sciencealert+1
Massa-aritmetiikasta paljastui erikoinen piirre. Higgsin bosoni painaa noin 125 GeV, kun taas kunkin Z-bosonin massa on lähes 91 GeV. Tämä tarkoittaa, ettei energia riitä kahden tavallisen Z-bosonin samanaikaiseen syntymiseen. Ainakin toisen on oltava ”virtuaalinen” eli lyhytaikainen kvanttiheilahtelu, jota ei voida havaita suoraan. Uusi tulos viittaa siihen, että myös virtuaalinen Z-bosoni voi osallistua kietoutumiseen, mikä herättää filosofisia kysymyksiä tällaisten hiukkasten luonteesta.sciencealert+1
> ”Jos se kävelee kuin ankka ja vaakkuu kuin ankka, kyseessä täytyy olla ankka. Tässä tapauksessa virtuaalinen ankka”, Aguilar-Saavedra sanoi.sciencealert
Vain noin 400 soveltuvaa törmäystapahtumaa vuosien datasta kerännyt mittaus koetteli rajoja sille, mitä LHC-kiihdyttimestä voidaan irti saada sen harvinaisimmista prosesseista. Oxfordin fyysikko ja tutkimuksen osa-kirjoittaja Alan Barr, joka ehdotti ensimmäisenä hiukkaskiihdyttimien käyttöä kietoutumisen tutkimiseen korkeilla energioilla, kutsui löydöstä ”hienoksi muistutukseksi siitä, että samat kvanttimekaniikan oudot säännöt, jotka saattavat jonain päivänä pyörittää kvanttitietokoneita, toimivat kaikkialla luonnossa, jopa Large Hadron Colliderin äärimmäisillä energioilla”.phys+1
Parhaillaan käynnissä olevan ATLAS-ilmaisimen ja High-Luminosity LHC -kiihdyttimen päivityksen odotetaan tuottavan huomattavasti suurempia tietoaineistoja. Tämä avaa oven 5 sigman kynnyksen ylittämiselle ja kvantti-ilmiöiden tutkimiselle entistäkin suuremmalla tarkkuudella.phys